Yritystoiminnan verotetava tulo

VERONALAISET TULOT

Pääsääntö on, että kaikki yrityksen tulot ovat veronalaisia. Veronalaista tuloa on esimerkiksi yrityksen tuotteiden ja omaisuuden myynnistä saatu tulo. Omaisuuden realisoitumaton arvon nousu ei ole veronalaista tuloa. Pääomasijoituksia ei pidetä yrityksen verotettavana tulona. Pääomasijoitus on esimerkiksi yritykseen tehty osakepääomasijoitus tai muu vastaava sijoitus. Myöskään lainan otto tai lainan takaisinmaksu ei synnytä verotettavaa tuloa.

Tulon ajankohta


Verotettava tulo syntyy silloin, kun tuote luovutetaan asiakkaalle. Maksuajankohdalla ei ole merkitystä. Kaupantekohetki ei vielä aikaansaa tuloa, vaan se syntyy vasta sillä hetkellä kun kaupan kohde luovutetaan. Mikäli myyjä on saanut kaupasta ennakkomaksun, pitää sitä käsitellä myyjän velkana ostajalle siihen saakka kunnes kaupan kohde on luovutettu. Luovutushetkellä ennakkomaksusta tulee myyjän tulo.

Urakkaluonteisissa töissä, joissa tilaaja ottaa urakan kohteen vastaan lopputarkastuksen jälkeen, tuloa syntyy vasta sitten kun lopputarkastus on suoritettu. Jos työn tilaaja maksaa suorituksia urakan edistyessä, ei näitä osasuorituksia vielä pidetä urakan suorittajan tulona, vaan niitä pidetään ennakkomaksuina, jotka ovat urakan suorittajan velkaa tilaajalle siihen saakka kunnes lopputarkastus on suoritettu, jolloin ne muuttuvat urakan suorittajan tuloksi.


Suunnittelu ja konsultointitöissä laskutetaan usein pitkäaikaisista töistä useammissa erissä. Jolleivat suunnittelutyöt muodosta yhtä kokonaisuutta, vaan ovat pikemminkin jatkuvaluonteisia töitä, maksueriä käsitellään lopullisena tulona eikä ennakkomaksuina, jotka pitäisi tulouttaa vasta suorituskokonaisuuden luovutushetkellä.
 
Vuokrat ja korot ovat sen verovuoden tuloa, jolle ne kohdistuvat, riippumatta niiden maksu-hetkestä. Jos esimerkiksi maksu joulukuun vuokrasta saadaan vasta seuraavan vuoden puolella, on vuokra päättyvälle vuodelle kuuluvaa tuloa.

MENOJEN VÄHENTÄMINEN

Sellaiset yritystoiminnan menot, jotka ovat syntyneet tulojen hankkimisesta, ovat verotuksessa vähennyskelpoisia. Vähennyskelpoisia ovat kaikki menot, joilla on pyritty tulon hankkimiseen vaikka siinä olisi epäonnistuttu. Yrittäjän elantomenot tai voitonjakoon käytetyt varat eivät ole vähennyskelpoisia.

 

Lähtökohtana menojen vähennyskelpoisuudessa on se, että menojen tulee olla uhrattu tulojen hankkimiseksi. Tästä syystä esimerkiksi lahjoitukset, hyväntekeväisyyteen eivät ole verotuksessa vähennyskelpoisia. Tosin vähäiset lähinnä suhdetoimintatarkoituksessa tehdyt lahjoitukset on verotuskäytännössä hyväksytty vähennyskelpoisiksi. Yleinen käytäntö on ollut hyväksyä vähennykseksi enintään noin 850 euron suuruiset lahjoitukset hyväntekeväisyys-tarkoituksiin, kuten paikalliselle urheiluseuralle jne.

 

Menojen lisäksi myös menetykset ovat vähennyskelpoisia. Jos yrityksen omaisuutta jostain syystä tuhoutuu, muuten menetetään, vahingoittuu tai sen arvo alenee, on tästä aiheutuva menetys yritykselle vähennyskelpoinen.

Yksityiskulujen erottaminen

Toiminimiyrittäjät sekä avoimen ja kommandiittiyhtiön osakkaat käyttävät usein samaa omaisuutta sekä yrityksen, että yksityistalouden käytössä. Vaikka esinettä tai kiinteistöä käytettäisiin pääasiassa yritystoimintaan, yritystoiminnan vähennykseksi saa kohdistaa vain sen osan menosta, joka liittyy yritystoiminnan tulojen hankintaan. Loppuosa menosta on vähennyskelvotonta elantomenoa. Yleisimmät tulkintaerimielisyydet verottajan kanssa ovat liittyneet kiinteistö- ja muiden huoneistokulujen kohdistamiseen sekä puhelin- ja autokuluihin.

Osakeyhtiön omaisuuden käyttäminen yksityistaloudessa edellyttää joko sitä, että käyttämisestä maksetaan yhtiölle käypä korvaus tai sitä, että etu on yrittäjälle verotettavaa luontoisetua.
 

MENOJEN VÄHENNYSKELPOISUUDEN ERITYISTILANTEITA

Jäsenmaksut

Järjestöjen jäsenmaksut ovat yritykselle vähennyskelpoisia menoja silloin kun järjestöön kuulumisen katsotaan edistävän yritystoimintaa. Toimialajärjestöjen, Kauppakamarin, Suomen Yrittäjien ja Veronmaksajien keskusliiton jäsenmaksut voidaan hyväksyä vähennyskelpoisiksi. Jäsenmaksua voidaan pitää myös markkinointimenona tai tiedonhankintamenona, jolloin se on verotuksessa vähennyskelpoinen.

Edustusmenot

Edustusmenoista on tuloverotuksessa vähennyskelpoista vain puolet ja tilitettävää arvonlisäveroa laskettaessa edustusmenoihin sisältynyttä arvonlisäveroa ei saa vähentää lainkaan. Edustusmenoja ovat asiakkaisiin, liiketuttaviin ja muihin verovelvollisen liiketoimintaan vaikuttaviin henkilöihin kohdistuneet vieraanvaraisuudesta tai muusta huomaavaisuudesta aiheutuneet kustannukset. Edustamisen tavoitteena on uusien liikesuhteiden luominen, entisten parantaminen tai liiketoiminnan edistäminen muulla tavoin. Edustaminen kohdistuu aina yrityksen ulkopuolisiin henkilöihin. Tyypillisiä edustamisen muotoja ovat tarjoilut, erilaiset tilaisuudet, matkat ja lahjat. Edustusmenojen vähentäminen verotuksessa ei edellytä, että edustus on johtanut positiiviseen tulokseen, kuten esimerkiksi sopimuksen syntymiseen.
Edustus ei voi kohdistua omaan henkilöstöön, yhtiön hallintoelimiin tai omistajiin. Edustus kohdistuu suppeaan, määrättyyn joukkoon ja kokonaan vähennyskelpoinen markkinointi taas laajaan ennalta rajoittamattomaan joukkoon.

Markkinointi ja mainosmenot

Markkinointi- ja mainosmenoina ovat vähennyskelpoisia mm. ilmoittelusta, tavanomaisista mainoslahjoista ja mainostilaisuuksista yms. johtuneet menot. Mainoslahjojen vähennys-kelpoisuus on rajattu koskemaan vain vähäisiä tavanomaisia lahjoja.
 
Mainostilaisuus on luonteeltaan avoin tilaisuus, johon asiakkailla on vapaa pääsy. Se on yleensä tarkoitettu valikoimattomalle asiakasjoukolle. Mainostilaisuuden tarkoituksena on yrityksen ja sen tuotteiden tekeminen laajalti tunnetuksi. Tilaisuudessa voi olla vähäistä tarjoilua, jota ei pidetä edustamisena. Edustustilaisuus on sen sijaan usein suljettu tilaisuus, johon on kutsuttu tietty ennalta rajattu henkilöpiiri. 

Neuvottelumenot

Yrityksen sisäisistä palavereista tai hallintoelinten kokouksista aiheutuneet menot ovat kokonaan vähennyskelpoisia neuvottelumenoja. Myös tilintarkastajien ja muiden asiantuntijoiden kanssa käytyjen neuvottelujen yhteydessä syntyneet menot ovat neuvottelumenoiksi katsottuja menoja. Kokonaan vähennyskelpoisiin neuvottelumenoihin voi sisältyä ainoastaan vähäistä ja tavanomaista tarjoilua.

Koulutusmenot

Yrityksen kouluttaessa työntekijöitään ovat yrityksen maksamat koulutusmenot yritykselle vähennyskelpoisia, eikä etua myöskään pidetä työntekijän verotettavana palkkatulona. Sama koskee myös koulutukseen osallistuvaa omistajayrittäjää. Koulutuksen on kuitenkin liityttävä työhön. Poikkeuksen koulutusmenojen vähennyskelpoisuudesta muodostaa peruskoulutuksena pidettävä pitkäkestoinen tutkintoon johtava koulutus.

Matkamenot

Työntekijän matkasta johtuneet kulut ovat aina työnantajalle vähennyskelpoisia. Jos matkaa pidetään työntekijälle verotettavana tulona, ovat kulut vähennyskelpoisia palkkamenoina, muutoin taas liikekuluina.
 
Mikäli yrityksen omistajan matka työmatka tehdään työtehtävien hoitamista varten, matkan kulut ovat yrityksen verotuksessa vähennyskelpoisia. Tällaisessa tilanteessa ei synny osakkaalle veronalaista rahanarvoista etua, jota verotettaisiin palkkana tai peiteltynä osinkona. Työmatkoja ovat esimerkiksi liike-, neuvottelu-, messu-, kokous- tai muut vastaavat matkat. Työmatkaan voi sisältyä luonnollisesti normaalia vapaa-aikaa työajan jälkeen sekä viikonloppuisin. Matkasta osaakaan ei veroteta vielä tällä perusteella osakkaan tulona. Matkan tarkoitus ratkaisee, onko matka työmatka vai veronalainen huvimatka.

Rangaistukset

Sakot, pysäköintivirhemaksut ja muut vastaavat rangaistusluonteiset maksuseuraamukset eivät ole vähennyskelpoisia.
 
Vahingonkorvaukset
 
Yritykselle tuomittu vahingonkorvaus on verotuksessa vähennyskelpoinen tulonhankkimismeno. 

Viivästysseuraamukset

Maksun myöhästymisestä yritys voi joutua maksamaan viivästyskorkoa ja mahdollisia muita viivästysseuraamuksia, jotka ovat yritykselle vähennyskelpoisia menoja. Verottajan perimien viivästysseuraamusten osalta vähennyskelpoisuutta ei kuitenkaan ole olemassa.

Luottotappiot

Myyntisaaminen saadaan vähentää luottotappiona sitten kun suoritusta ei enää odoteta saatavan. Näyttönä sille, että saaminen on käynyt epävarmaksi, voidaan pitää esim. sitä, ettei saamista ole lukuisista perintäyrityksistä huolimatta maksettu. Jos velallisen maksukyky myöhemmin palautuu ja hän maksaa velkansa, on vähennetty luottotappio uudelleen tuloutettava verotettavaksi tuloksi.
 

POISTOT VEROTUKSESSA

Verotuksessa on määritelty hyväksyttävät vuotuiset enimmäispoistoprosentit eri omaisuuslajeille. Esimerkiksi irtaimen omaisuuden osalta poistot voivat olla enintään 25 % poistamattomasta menojäännöksestä. Tavallisesti poistot merkitään yrityksen kirjanpitoon verotuksessa hyväksyttyjen enimmäispoistoprosenttien suuruisina, koska poistoina ei verotuksessa saa vähentää suurempaa määrää kuin mitä on kirjanpidossa vähennetty. Poistojen tekeminen on mahdollista aloittaa sinä verovuonna, jona omaisuus on otettu käyttöön. Yritys voi tehdä hyvänä vuotena enimmäispoistot, jotka saattavat ylittää poistokohteen todellisen arvon alenemisen ja vastaavasti huonona vuotena ns. alipoistot.

Menojäännöspoisto

Verotuksessa hyväksytyt enimmäispoistot määritellään menojäännöspoistoina. Menojäännöspoisto tarkoittaa menettelyä, jossa poistokohteen jäljellä olevasta hankintamenosta tehdään saman poistoprosentin suuruinen poisto vuodesta toiseen. Kunkin vuoden poisto vähennetään jäljellä olevasta hankintamenosta, jolloin tulokseksi saadaan menojäännös seuraavalle vuodelle. Koska menojäännös pienenee vuosittain poiston verran, pienenee myös poisto, vaikka poistoprosentti pysyisikin muuttumattomana. Koska poistokohteen hankintamenoon sisältyvä arvonlisävero on yleensä voitu vähentää maksettavasta arvonlisäverosta, lasketaan hankintavuoden poistot poistokohteen arvonlisäverottomasta hinnasta.
  
Koneet ja kalusto

Irtaimen omaisuuden, kuten esimerkiksi koneiden ja kaluston osalta verotuksessa hyväksyttävä enimmäispoisto on 25 % menojäännöksestä. Koneiden ja kaluston osalta poistoja ei tehdä jokaisesta esineestä erikseen, vaan niiden hankintamenoja käsitellään yhtenä kokonaisuutena. Poistot tehdään siten menojäännöspoistoina kaikkien koneiden ja kalustoesineiden yhteenlasketusta poistamattomasta hankintamenosta.
 
Koneiden ja kaluston yhteenlaskettuun menojäännökseen lisätään verovuoden aikana ostettujen kalustoesineiden hankintamenot. Vastaavasti kun kalustoa myydään, myyntihinta tuloutetaan epäsuorasti vähentämällä se menojäännöksestä. Myös vakuutus- ja vahingonkorvaukset tuloutetaan vastaavalla tavalla. Verotuksessa ei siten tarvitse erikseen selvittää mikä osa myydyn käyttöomaisuusesineen hankintamenosta on tehtyjen poistojen jälkeen vielä jäljellä.
 
Pienhankinnat ja lyhytikäinen kalusto
 
Käyttöomaisuus esineen hankintameno voidaan vähentää kerralla vuosikuluna, jos esineen hankintahinta on enintään 850 €. Tällaisia kerralla vähennettäviä pienhankintoja voi samana verovuotena olla enintään 2 500 € edestä. Sellaiset esineet joiden käyttöikä on alle kolme vuotta, voidaan verotuksessa vähentää kerralla vuosikuluina riippumatta esineen hinnasta.

Rakennukset

Poisto rakennuksen hankintamenosta tehdään rakennuskohtaisesti. Rakennuksen hankintameno on rakennuksen rakentamisesta aiheutuneet kulut tai rakennuksesta maksettu kauppahinta ja varainsiirtovero. Hankintamenoon lisätään myös rakennuksen hankinnasta aiheutuneet menot sekä perusparannusmenot.
 
Verotuksessa hyväksytyt rakennusten poistoprosentit vaihtelevat rakennuksen käyttötarkoituksen mukaan.
  • 7 % myymälä, varasto, tehdas, työpaja tai muu niihin verrattava.
  • 4 % asuin- toimisto tai muu niihin verrattava rakennus.
  • 20 % puusta tai siihen verrattavasta aineesta valmistetut kevyet rakennelmat

Omaisuuden perusparannukset

Yrityksen omistaman omaisuuden perusparannusmenot ja suurehkot korjausmenot lisätään poistokohteen menojäännökseen sinä verovuonna, jona ne on suoritettu. Tavanomaiset korjausmenot sen sijaan käsitellään vuosikuluina.

Poistomaksimi

Verovuoden poiston suuruus saa olla esimerkiksi koneiden osalta enintään 25 %. Yritys voi siten valita poistoprosentin väliltä 0-25 %. Verolainsäädäntö ei siten estä sitä, että yritys tekee hyvänä vuotena enimmäispoistot, jotka saattavat huomattavasti ylittää taloudellisen kulumisen mukaisen poistotarpeen ja vastaavasti huonona vuotena ns. alipoistot. 

Aineettomat oikeudet

Aineettomat oikeudet ja ATK ohjelmat poistetaan 10 vuoden kuluessa tasapoistoin.  Jos oikeuden tms. käyttöikä on lyhempi, voidaan hankintameno poistaa lyhemmässäkin ajassa. Tasapoistolla tarkoitetaan poistomenetelmää, jossa poistokohteen alkuperäinen hankintameno jaetaan tasasuuruisiksi poistoiksi poistoajalle. Aineettomia oikeuksia ovat mm. tekijänoikeudet, oikeudet tavaramerkkiin, valmistusmenetelmään yms. 

Vuokratilojen korjausmenot

Kun yritys korjaa vuokraamiaan tiloja, ovat remontista aiheutuneet menot yritykselle vähennyskelpoisia joko vuokratilojen vuosikorjausmenoina tai perusparannusmenoina. Nämä eroavat toisistaan siten, että perusparannuksessa huoneistoa tai rakennusta muutetaan tasokkaammaksi tai laajennetaan, kun puolestaan vuosikorjauksessa huoneisto tai rakennus saatetaan alkuperäistä vastaavaan kuntoon esimerkiksi pintoja yms. uusimalla.

Vuosikorjauskulut voidaan vähentää verotuksessa heti niiden maksuvuonna. Perusparannus-menot puolestaan voidaan vähentää verotuksessa tasapoistoina perusparannuksen vaikutusaikana. Enimmäispoistoaika on kuitenkin 10 vuotta.

VEROTETTAVA YRITYSTULO

Yrityksen verotettava tulo saadaan, kun veronalaisten tulojen yhteismäärästä vähennetään vähennyskelpoiset menot. Jos menojen määrä ylittää verotettavien tulojen määrän, tulos on tappiollinen, eikä verotettavaa tuloa kyseiseltä vuodelta muodostu.

TAPPION VÄHENTÄMINEN

Elinkeinotoiminnan tappiot voidaan vähentää verotuksessa elinkeinotoiminnan tuloksesta kymmenen seuraavan vuoden aikana tappion syntymisvuodesta laskien.
Tappiot vähennetään siinä järjestyksessä, jossa ne ovat syntyneet ja sitä mukaa kun verotettavaa tuloa syntyy.