Yksityinen elinkeinonharjoittaja eli ns. toiminimi ei ole varsinainen
yhtiömuoto, vaan se tarkoittaa sitä, että henkilö harjoittaa yritystoimintaa
luonnollisena henkilönä omissa nimissään. Vaikka toiminimi ei olekaan
yrittäjästä erillinen oikeushenkilö, velvoittaa kirjanpitolaki pitämään yritystoimintaan
kuuluvat tulot ja menot sekä omaisuuden ja velat erillään omistajansa
yksityistaloudesta. Näin voidaan ajatella, että yritystoiminta muodostaa yrittäjän
yksityistaloudesta erillisen taloudellisen kokonaisuuden, vaikka sillä ei olekaan
yrittäjästä erillistä oikeudellisesti itsenäistä asemaa.
PERUSTAMINEN
Toiminimen perustaminen on yksinkertaista. Se on olemassa
siitä hetkestä alkaen kun yrittäjä päättää aloittaa yritystoiminnan. Mitään
laissa asetettua vähimmäispääomavaatimusta ei toiminimen kohdalla ole. Toiminimen
perustamiseen vaadittava paperityö on vähäistä, pelkkä aloittamisilmoitus
verottajalle ja kaupparekisteriin riittää. Kaupparekisteri-ilmoituksen on
velvollinen tekemään yksityinen elinkeinonharjoittaja jos jokin seuraavista
ehdoista täyttyy
- harjoittaa luvanvaraista
elinkeinotoimintaa;
- toimii erillisessä
liiketilassa;
- käyttää muita apulaisia
kuin aviopuolisoaan tai perheenjäsentään.
Silloin kun yksityinen elinkeinonharjoittaja ei tee
kaupparekisteri-ilmoitusta ilmoittautuu hän pelkästään verottajan rekistereihin
ja saa verottajalta Y-tunnuksen.
SOPIMUKSEN TEKEMINEN YRITYKSEN PUOLESTA
Yrittäjä tekee itse henkilökohtaisesti kaikki
yritystoimintaan liittyvät sopimukset, kuten lainat, vuokrasopimukset,
hankintasopimukset ja sopimukset asiakkaiden kanssa. Koska yritys ei ole itsenäinen
oikeushenkilö, on yrittäjä itse henkilökohtaisesti osapuoli kaikissa yrityksensä
toimintaan liittyvissä sopimuksissa.
YRITYKSEN TOIMINTA
Yrittäjä johtaa yrityksensä toimintaa itsenäisesti ja
suorittaa useimmiten myös tuotteiden valmistuksen ja muut yritystoimintaan
liittyvät tehtävät. Yrityksessä voi olla
palkattua, ulkopuolista työvoimaa. Itselleen, puolisolleen tai alle
14-vuotiaalle perheen-jäsenelle yrittäjä ei voi kuitenkaan maksaa palkkaa.
Koska yritys on oma kirjanpidollinen kokonaisuus, merkitään kaikki yrityksen
toiminnasta aiheutuvat tuotot ja kulut yrityksen kirjanpitoon, joka osoittaa
yritystoiminnan tuloksen määrätyllä aikavälillä.
SOPIMUKSET YRITYKSEN JA YRITTÄJÄN VÄLILLÄ
Koska toiminimi ei ole yrittäjästä erillinen itsenäinen
oikeushenkilö ei yrittäjä voi tehdä sopimuksia yrityksensä kanssa. Yrittäjä ei
voi esimerkiksi maksaa itselleen palkkaa, kilometrikorvauksia tai päivärahoja.
Yrittäjä ei voi myöskään tehdä kauppoja yrityksensä kanssa tai vuokrata
yritykselle tai yritykseltä omaisuutta, koska sopimuksen osapuolet eivät voi
olla yksi ja sama henkilö.
VAROJEN NOSTO YRITYKSESTÄ YRITTÄJÄN YKSITYISKÄYTTÖÖN
Yrittäjä voi tehdä sijoituksia yritykseensä milloin tahansa,
mutta hänellä ei ole mitään velvollisuutta tehdä sitä. Hän voi myös nostaa
tekemiään sijoituksia sekä yritykseen kertynyttä tulorahoitusta
yksityisnostoina aina kun yrityksen tilillä on riittävästi rahaa. Oikeutta
yksityisnostoihin ei siten ole sidottu yrityksen tuottaman voiton määrään.
YRITTÄJÄN VASTUU
Koska yksityinen elinkeinonharjoittaja on viimekädessä
henkilökohtaisesti osapuolena kaikissa yritystoimintaan liittyvissä
sitoumuksissa, on hän myös niistä henkilökohtaisesti vastuussa. Siten yrittäjä
vastaa yrityksensä sitoumuksista kaikella yritystoimintaan kuuluvalla sekä muulla henkilökohtaisella omaisuudellaan.
YKSITYISEN ELINKEINONHARJOITTAJAN VEROTUS
Koska toiminimi ei ole itsenäinen oikeushenkilö, ei se
myöskään ole yrittäjästä erillinen verovelvollinen. Kalenterivuoden aikana
päättyneet tilikaudet muodostavat yrityksen verovuoden. Yrittäjän yrityksestään
saama verotettava tulo määräytyy yrityksen kirjanpidon osoittaman voiton
perusteella.
Kirjanpidon voittoa ei kuitenkaan aina suoraan veroteta
yrittäjän yritystulona, vaan veroilmoitusvaiheessa siihen saatetaan tehdä
eräitä lisäyksiä ja vähennyksiä, joiden jälkeen lopullinen verotettava
yritystulo määräytyy. Jos esimerkiksi yritystoiminnan varoihin kuuluvaa autoa jonka kulut on täysimääräisenä merkitty yrityksen kirjanpitoon on käytetty osittain
myös yrittäjän yksityisajoihin, lisätään tämä yrittäjän yksityiskäytön
laskennallinen osuus veroilmoituksessa yrittäjän yrityksestä saamaan
verotettavaan yritystuloon. Vastaavasti jos yrittäjällä on ollut
yritystoimintaan liittyneitä matkapäiviä, voi hän vähentää näistä päivistä
verohallituksen vahvistaman päivärahan määrän suuruisen vähennyksen laskettaessa
verotettavaa yritystuloa.
Yrittäjällä
voi olla yrityksestä saadun tulon lisäksi myös muita tuloja, jolloin lopullinen
maksettavien verojen määrä riippuu kaikista yrittäjän yhteenlasketuista
tuloista sekä yrittäjän henkilökohtaisista vähennyksistä.
TOIMINIMEN LOPETTAMINEN
Toiminimen lopettaminen on yhtä yksinkertaista, kuin perustaminenkin. Yritys loppuu silloin kun yrittäjä päättää lopettaa yritystoiminnan. Lopettaminen voidaan tarvittaessa tehdä nopeasti, jolla on merkitystä yrittäjän työttömyysturvan kannalta. Lopettamisesta tehdään ilmoitus kaupparekisteriin ja verottajalle. Tämän jälkeen työvoimaviranomainen ei enää pidä yrittäjänä toiminutta henkilöä yrittäjänä, jolloin hän voi päästä työttömyysturvan piiriin.
YRITYKSEN LUOVUTTAMINEN
Koska toiminimi ei ole yrittäjästä erillinen itsenäinen
oikeushenkilö, ei yritystä yhtenäisenä yrityskokonaisuutena voi myydä tai
luovuttaa toiselle. Käytännössä toiminimen myynti tapahtuu siten, että yrittäjä
voi myydä yrityksensä omaisuuden uudelle yrittäjälle ja lopettaa sen jälkeen
yrityksen. Ostaja puolestaan perustaa uuden yrityksen jatkamaan lopettaneen
yrityksen toimintaa. Tavallisesti ostaja maksaa myyjälle yrityksen olemassa
olevista asiakkaista ja tunnettuudesta ylimääräistä yrityksen omaisuuden arvon
lisäksi. Tätä osaa nimitetään yrityksen liikearvon kauppahinnaksi.
TOIMINIMEN SOVELTUVUUS
Toiminimi soveltuu hyvin yrittäjän omaan työpanokseen
perustuvaan pienimuotoiseen yritystoimintaan, jossa ei vaadita suuria pääomia ja
joka ei sisällä suuria taloudellisia riskejä. Esimerkiksi kampaamot, kioskit ja
yhden hengen palveluyritykset ovat usein yksityisiä elinkeinonharjoittajia.
Toiminimi soveltuu erityisesti niille yksinään tai puolisonsa kanssa toimiville
yrittäjille, jotka haluavat joustavasti siirtää rahaa yrityksestä
yksityistalouteen ja välttää yritystoimintaan liittyvää paperityötä.