Yksityinen elinkeinonharjoittaja eli ns. toiminimi

Yksityinen elinkeinonharjoittaja eli ns. toiminimi ei ole varsinainen yhtiömuoto, vaan se tarkoittaa sitä, että henkilö harjoittaa yritystoimintaa luonnollisena henkilönä omissa nimissään. Vaikka toiminimi ei olekaan yrittäjästä erillinen oikeushenkilö, velvoittaa kirjanpitolaki pitämään yritystoimintaan kuuluvat tulot ja menot sekä omaisuuden ja velat erillään omistajansa yksityistaloudesta. Näin voidaan ajatella, että yritystoiminta muodostaa yrittäjän yksityistaloudesta erillisen taloudellisen kokonaisuuden, vaikka sillä ei olekaan yrittäjästä erillistä oikeudellisesti itsenäistä asemaa.

PERUSTAMINEN

Toiminimen perustaminen on yksinkertaista. Se on olemassa siitä hetkestä alkaen kun yrittäjä päättää aloittaa yritystoiminnan. Mitään laissa asetettua vähimmäispääomavaatimusta ei toiminimen kohdalla ole. Toiminimen perustamiseen vaadittava paperityö on vähäistä, pelkkä aloittamisilmoitus verottajalle ja kaupparekisteriin riittää. Kaupparekisteri-ilmoituksen on velvollinen tekemään yksityinen elinkeinonharjoittaja jos jokin seuraavista ehdoista täyttyy

 

  • harjoittaa luvanvaraista elinkeinotoimintaa;
  • toimii erillisessä liiketilassa;
  • käyttää muita apulaisia kuin aviopuolisoaan tai perheenjäsentään.

Silloin kun yksityinen elinkeinonharjoittaja ei tee kaupparekisteri-ilmoitusta ilmoittautuu hän pelkästään verottajan rekistereihin ja saa verottajalta Y-tunnuksen.


SOPIMUKSEN TEKEMINEN YRITYKSEN PUOLESTA


Yrittäjä tekee itse henkilökohtaisesti kaikki yritystoimintaan liittyvät sopimukset, kuten lainat, vuokrasopimukset, hankintasopimukset ja sopimukset asiakkaiden kanssa. Koska yritys ei ole itsenäinen oikeushenkilö, on yrittäjä itse henkilökohtaisesti osapuoli kaikissa yrityksensä toimintaan liittyvissä sopimuksissa.


YRITYKSEN TOIMINTA


Yrittäjä johtaa yrityksensä toimintaa itsenäisesti ja suorittaa useimmiten myös tuotteiden valmistuksen ja muut yritystoimintaan liittyvät tehtävät. Yrityksessä voi olla palkattua, ulkopuolista työvoimaa. Itselleen, puolisolleen tai alle 14-vuotiaalle perheen-jäsenelle yrittäjä ei voi kuitenkaan maksaa palkkaa. Koska yritys on oma kirjanpidollinen kokonaisuus, merkitään kaikki yrityksen toiminnasta aiheutuvat tuotot ja kulut yrityksen kirjanpitoon joka osoittaa yritystoiminnan tuloksen määrätyllä aikavälillä.


SOPIMUKSET YRITYKSEN JA YRITTÄJÄN VÄLILLÄ


Koska toiminimi ei ole yrittäjästä erillinen itsenäinen oikeushenkilö, ei yrittäjä voi tehdä sopimuksia yrityksensä kanssa. Yrittäjä ei voi esimerkiksi maksaa itselleen palkkaa, kilometrikorvauksia tai päivärahoja. Yrittäjä ei voi myöskään tehdä kauppoja yrityksensä kanssa tai vuokrata yritykselle tai yritykseltä omaisuutta, koska sopimuksen osapuolet eivät voi olla yksi ja sama henkilö.


VAROJEN NOSTO YRITYKSESTÄ YRITTÄJÄN YKSITYISKÄYTTÖÖN


Yrittäjä voi tehdä sijoituksia yritykseensä milloin tahansa, mutta hänellä ei ole mitään velvollisuuksia tehdä sitä. Hän voi myös nostaa tekemiään sijoituksia sekä yritykseen kertynyttä tulorahoitusta yksityisnostoina aina kun yrityksen tilillä on riittävästi rahaa. Oikeutta yksityisnostoihin ei siten ole sidottu yrityksen tuottaman voiton määrään.

YRITTÄJÄN VASTUU


Koska yksityinen elinkeinonharjoittaja on viimekädessä henkilökohtaisesti osapuolena kaikissa yritystoimintaan liittyvissä sitoumuksissa, on hän myös henkilökohtaisesti vastuussa niistä. Siten yrittäjä vastaa yrityksensä sitoumuksista kaikella yritystoimintaan kuuluvalla ja lisäksi vielä kaikella yksityistalouteen kuuluvalla henkilökohtaisella omaisuudellaan.

 

Vastuu veloista tarkoittaa sitä, että velkoja, joka haluaa periä saatavaansa ulosoton kautta, voi pyytää ulosmittaamaan myös yrittäjän yksityistalouteen kuuluvaa omaisuutta yrityksen velasta. Velkojan ei siten tarvitse periä saatavaa ensin liikeomaisuudesta.


YKSITYISEN ELINKEINONHARJOITTAJAN VEROTUS


Koska toiminimi ei ole itsenäinen oikeushenkilö, ei se myöskään ole yrittäjästä erillinen verovelvollinen. Kalenterivuoden aikana päättyneet tilikaudet muodostavat yrityksen verovuoden. Yrittäjän yrityksestään saama verotettava tulo määräytyy yrityksen kirjanpidon osoittaman voiton perusteella.

 

Kirjanpidon voittoa ei kuitenkaan aina suoraan veroteta yrittäjän yritystulona, vaan veroilmoitusvaiheessa siihen saatetaan tehdä eräitä lisäyksiä ja vähennyksiä, joiden jälkeen lopullinen verotettava yritystulo määräytyy. Jos esimerkiksi yritystoiminnan varoihin kuuluvaa autoa, jonka kulut on täysimääräisenä merkitty yrityksen kirjanpitoon, on käytetty osittain myös yrittäjän yksityisajoihin, lisätään tämä yrittäjän yksityiskäytön laskennallinen osuus veroilmoituksessa yrittäjän yrityksestä saamaan verotettavaan yritystuloon. Vastaavasti jos yrittäjällä on ollut yritystoimintaan liittyneitä matkapäiviä, voi hän vähentää näistä päivistä verohallituksen vahvistaman päivärahan määrän suuruisen vähennyksen laskettaessa verotettavaa yritystuloa.

 

Yrittäjällä voi olla yrityksestä saadun tulon lisäksi myös muita tuloja, jolloin lopullinen maksettavien verojen määrä riippuu kaikista yrittäjän yhteenlasketuista tuloista sekä yrittäjän henkilökohtaisista vähennyksistä.


TOIMINIMEN LOPETTAMINEN


Toiminimen lopettaminen on yhtä yksinkertaista, kuin perustaminenkin. Yritys loppuu silloin kun yrittäjä päättää lopettaa yritystoiminnan. Lopettaminen voidaan tarvittaessa tehdä nopeasti, jolla on merkitystä yrittäjän työttömyysturvan kannalta. Lopettamisesta tehdään ilmoitus kaupparekisteriin ja verottajalle. Tämän jälkeen työvoimaviranomainen ei enää pidä yrittäjänä toiminutta yrittäjänä, jolloin hän voi päästä työttömyysturvan piiriin.

YRITYKSEN LUOVUTTAMINEN


Koska toiminimi ei ole yrittäjästä erillinen itsenäinen oikeushenkilö, ei yritystä yhtenäisenä yrityskokonaisuutena voi myydä tai luovuttaa toiselle. Käytännössä toiminimen myynti tapahtuu siten, että yrittäjä voi myydä yrityksensä omaisuuden uudelle yrittäjälle ja lopettaa sen jälkeen yrityksen. Ostaja puolestaan perustaa uuden yrityksen jatkamaan lopettaneen yrityksen toimintaa. Tavallisesti ostaja maksaa myyjälle yrityksen olemassa olevista asiakkaista ja tunnettuudesta ylimääräistä yrityksen omaisuuden arvon lisäksi. Tätä osaa nimitetään yrityksen liikearvon kauppahinnaksi.

TOIMINIMEN SOVELTUVUUS


Toiminimi soveltuu hyvin yrittäjän omaan työpanokseen perustuvaan pienimuotoiseen yritystoimintaan jossa ei vaadita suuria pääomia ja joka ei sisällä suuria taloudellisia riskejä. Esimerkiksi kampaamot, kioskit ja yhden hengen palveluyritykset ovat usein yksityisiä elinkeinonharjoittajia. Toiminimi soveltuu erityisesti niille yksinään tai puolisonsa kanssa toimiville yrittäjille, jotka haluavat joustavasti siirtää rahaa yrityksestä yksityistalouteen ja välttää yritystoimintaan liittyvää paperityötä.