Vahingonkorvaus

YLEINEN VAHINGONKORVAUSVASTUU

Yleistä sopimussuhteen ulkopuolista vahingonkorvausvastuuta koskevat säännökset sisältyvät vahingonkorvauslakiin. Sen mukaan henkilö, joka tahallisesti tai huolimattomuudellaan (tuottamuksellisesti) aiheuttaa toiselle vahinkoa, on velvollinen korvaamaan vahingon.

Huolimattomuudella vahinko aiheutetaan esimerkiksi silloin kun; henkilö ohi kulkiessaan pudottaa liikkeessä näytteillä olleen esineen lattialle ja esine rikkoutuu myyntikelvottomaksi tai kiinteistönomistaja laiminlyö kiinteistönsä edustalla olevan katuosuuden hiekoittamisen, jonka vuoksi ohikulkija liukastuu tällä katuosuudella ja saa kaatumisesta vammoja.

Jos vahinkoa ei voida osoittaa kenenkään syyksi, ei ketään myöskään voida osittaa korvausvelvolliseksi. Tällöin vahingonkärsijä ei voi vaatia korvausta muualta kuin mahdollisesti kyseisen vahingon varalle ottamastaan vakuutuksesta. Jos esimerkiksi myrsky kaataa pihapuun naapurin pihassa olevan auton päälle, ei naapuri, jonka tontilla puu kasvoi, ole aiheuttanut puun kaatumista, eikä hän myöskään ole vastuussa kaatuneen puun aiheuttamasta vahingosta. Vahingonkorvausvastuuseen naapuri voi joutua silloin, jos hän on tiennyt puun olleen vaarallisen laho, eikä siitä huolimatta ole tehnyt asialle mitään.

Usein voi olla vaikeaa arvioida sitä, onko vahingon aiheuttajaksi väitetty henkilö ollut riittävän huolellinen vai ei. Huolellisuutta arvioidaan sillä perusteella, miten tavanomaista huolellisuutta noudattava keskivertohenkilö olisi menetellyt vastaavassa tilanteessa. Vahingonkorvausta vaativan on kyettävä osoittamaan vahingonaiheuttajan huolimattomuus sekä aiheutunut vahinko.

Vahingonkorvausvastuulla ei ole alaikärajaa, joten alaikäinenkin voidaan määrätä korvaamaan aiheuttamansa vahinko. Korvausvastuu siirtyy huoltajille vain silloin, kun he ovat laiminlyöneet alaikäisen asianmukaisen valvonnan. Alaikäisen vahingonkorvaus kuitenkin yleensä sovitellaan täysimääräistä vahinkoa pienemmäksi.

TYÖNANTAJAN VASTUU

Työnantajalla on ns. isännänvastuu vahingosta, jonka hänen palveluksessaan oleva työntekijä huolimattomuudellaan aiheuttaa ulkopuoliselle. Esimerkiksi kuorma-auton kuljettaja on kiinnittänyt kuorman huolimattomasti, jonka vuoksi kuormasta putoaa tavaraa takana ajaneen henkilöauton päälle. Tällöin kuorma-auton omistava työnantajayritys on vastuussa vahingosta.

Vastuun katsotaan kuuluvan työnantajalle, koska työnantajalla on palveluksessaan olevan työntekijän työnjohto- ja valvontaoikeus. Lisäperusteena on pidetty myös sitä, että työnantajalla on yleensä paremmat taloudelliset edellytykset korvata syntynyt vahinko.

Työnantajalla on oikeus periä sen maksettavaksi tullut vahingonkorvaus, joko kokonaan tai osittain takaisin vahingon aiheuttaneelta työntekijältä silloin kun työntekijä on aiheuttanut vahingon tahallaan tai törkeällä huolimattomuudellaan. Työntekijä on velvollinen korvaamaan koko vahingon työnantajalleen, jos hän on aiheuttanut vahingon tahallisesti. Jos vahinko on johtunut työntekijän törkeästä huolimattomuudesta, työntekijän vastuu sovitellaan kohtuulliseksi. Jos työntekijän huolimattomuus on ollut ainoastaan lievää, ei työntekijän takautuvaa korvausvelvollisuutta työnantajalle ole.

KORVATTAVA VAHINKO

Vahingonkorvauslain mukaan korvattavia vahinkoja ovat esinevahingot ja henkilövahingot. Esinevahinkona korvataan vahingoittuneen esineen korjauskustannukset tai tuhoutuneen esineen arvo sekä muut esineen vahingoittumisesta aiheutuneet kulut. Epäsuorana vahinkona korvataan myös omaisuuden vahingoittumisesta johtunut tulojen menetys. Henkilövahinko on esimerkiksi aiheutuneen vamman hoitokulut sekä saamatta jäänyt ansio. Lisäksi henkilövahinkoina voidaan korvata kipu, särky ja pysyvä haitta.

VAHINGONKORVAUKSEN SUURUUS

Lähtökohtana on, että vahingon aiheuttaja on velvollinen korvaamaan vahingon täysimääräisenä, jolloin vahinkoa kärsinyt saatetaan korvauksella samaan taloudelliseen asemaan jossa hän olisi ollut, jos vahinkoa ei olisi tapahtunut. Toisaalta vahingonkorvaus ei myöskään saa olla aiheutunutta vahinkoa suurempi, koska vahingonkärsijä ei saa hyötyä vahingosta. Jos vahingonkärsijä on itse osaltaan vaikuttanut vahingon syntymiseen esimerkiksi niin, että hän ei ole yrittänyt rajoittaa vahingon seurauksia, voidaan vahingonkorvausta sovitella aiheutunutta vahinkoa pienemmäksi.

Vahingonkorvausta voidaan sovitella myös silloin, jos korvausvelvollisuus muodostuisi taloudellisesti liian raskaaksi huomioiden vahingon aiheuttajan ja vahingon kärsijän varallisuus sekä muut olosuhteet. Esimerkiksi ei ole mielekästä määrätä vahingon aiheuttajalle niin suurta korvausta, jota hän ei koko elämänsä aikana pysty suorittamaan.