Oikeuden perusrakenteet

SUOMEN OIKEUSJÄRJESTYS

Oikeusjärjestyksellä tarkoitetaan kaikkien Suomessa voimassa olevien säännösten muodostamaa kokonaisuutta. Oikeusjärjestyksen muodostavat eduskunnan säätämät lait sekä presidentin, valtioneuvoston ja ministeriöiden antamat asetukset. Asetukset tarkentavat ja täydentävät lakeja, mutta eivät muuta niiden sisältöä.

Oikeusjärjestykseen sisältyvät säännökset ovat voimassa siihen saakka kun ne kumotaan. Vanhimmat suomessa edelleen voimassa olevat lait ovat peräisin Ruotsin vallan ajalta vuodelta 1734.(kauppakaari). Suomen siirtyessä 1809 osaksi Venäjää, Ruotsin vallan aikaiset lait jäivät edelleen voimaan. Suomen itsenäistyessä voimassa ollut oikeusjärjestys säilyi ja sitä on täydennetty ja muutettu itsenäisyyden aikana.
 
Oikeusjärjestyksen säännökset voivat olla:

        a) velvoittavia (verovelvollisen on maksettava veroa)
        b) oikeuttavia (velkojalla on oikeus saada suoritus velalliselta)
        c) kieltäviä (ylinopeuden ajaminen liikenteessä)

Suomen oikeusjärjestyksestä päättää suomen kansa edustajiensa välityksellä. Siksi sen voidaan
ajatella perustuvan kansalaisten keskinäiseen sopimukseen. Suomen oikeusjärjestyksen kannalta olennainen muutos tapahtui 1995, kun Suomi liittyi Euroopan unioniin. Tällöin Suomi sitoutui noudattamaan niitä sopimuksia, joihin EU perustuu ja niiden perusteella annettuja EU tason säännöksiä, kuten asetuksia ja direktiivejä. EU oikeuden painoarvoa lisää sen etusija kansalliseen oikeuteemme nähden. Jos EU:n säännös ja kansallinen säännös ovat keskenään ristiriidassa, on noudatettava EU:n säännöstä.

OIKEUSLÄHTEET

Kansalaisten edellytetään tuntevan voimassa olevat oikeuden säännökset. Oikeuslähteillä tarkoitetaan niitä lähteitä, joista oikeussäännöt ovat löydettävissä. Lait ja asetukset julkaistaan Suomen säädöskokoelmassa. Säädöskokoelmassa säädökset ovat niiden julkaisemis-ajankohdan mukaisessa järjestyksessä. Valtion säädöstietopankki Finlex www.finlex.fi on avoin ja maksuton Internetpalvelu, josta säädöksiä voi hakea hakusanan, säädöksen nimen tai numeron perusteella. Lisäksi finlexistä löytyvät mm. työehtosopimukset sekä tuomioistuinten ratkaisuja yksittäisissä oikeustapauksissa.

OIKEUSJÄRJESTYKSEN SÄÄNNÖSTEN RIKKOMINEN

Säännösten vastainen teko on rikos silloin, kun se täyttää rikoslaissa määritellyt rikoksen tunnusmerkit. Henkilöön voi kohdistua oikeuden loukkaus, vaikka asiassa ei olisikaan tapahtunut rikosta. Tällainen tilanne syntyy esimerkiksi silloin, kun sopimuksen toinen osapuoli ei täytä sopimusvelvoitettaan. Esimerkiksi velallinen ei maksa velkaansa, vuokralainen ei maksa vuokraansa, työsuoritus ei valmistu sovitussa aikataulussa, kaupan kohde ei vastaa sitä mitä sen piti olla jne. Toisen osapuolen sopimusrikkomuksen vuoksi vahinkoa kärsineellä on oikeus saada korvausta sopimuksen rikkoneelta osapuolelta.

Henkilöllä on oikeus saada perusteettoman edun palautus silloin kun toinen henkilö on hyötynyt perusteettomasti hänen kustannuksellaan. Esimerkiksi henkilölle kuuluvat varat on vahingossa maksettu väärälle pankkitilille jne. Tuomioistuin voi velvoittaa henkilön täyttämään oikeusjärjestykseen perustuvat velvoitteensa, ellei hän tee sitä vapaaehtoisesti. Oikeuden päätös voidaan viimekädessä panna pakolla täytäntöön ulosottoviranomaisen toimesta.

OIKEUSLAITOS

Tuomiovaltaa käyttävillä tuomioistuimilla on valta päättää mikä yksittäistapauksissa on oikein. Asian käsittelyä tuomioistuimessa sanotaan oikeudenkäynniksi. Asiat käsitellään pääsääntöisesti yleisissä tuomioistuimissa. Yleisiä alioikeuksia ovat käräjäoikeudet.

Muutoksenhakutuomioistuimia ovat hovioikeudet ja korkein oikeus. Viranomaisten toimintaan liittyvät valitusasiat ja hallintoriita-asiat ratkaistaan hallintotuomioistuimissa, joita ovat hallinto-oikeudet ja korkein hallinto-oikeus. Suurin asiaryhmä hallintotuomioistuimissa ovat erilaiset verovalitukset. Erityistä asiantuntemusta vaativia asioita varten ovat erityistuomioistuimet. Näitä ovat markkinaoikeus, työtuomioistuin, vakuutusoikeus.

HENKILÖN OIKEUDET JA VELVOLLISUUDET

Henkilöillä voi olla monenlaisia oikeuksia, kuten esimerkiksi omistusoikeus autoon, asuntoon jne. Vuokralaisella on vuokraoikeuden perusteella oikeus hallita vuokraamaansa huoneistoa, velkojalla on velalliseen kohdistuva saamisoikeus, vähemmän omistavalla puolisoilla on avio-oikeuden perusteella oikeus saada tasinkoa enemmän omistavalta puolisolta mahdollisessa avioerotilanteessa (ellei tätä oikeutta ole suljettu pois avioehtosopimuksella), lapsella on oikeus saada kouluopetusta, työttömällä on oikeus saada työttömyyspäivärahaa jne.
 
Oikeuksien ohella henkilöillä on myös velvollisuuksia. Ostajalla on velvollisuus maksaa sovittu kauppahinta, vuokralaisella on velvollisuus maksaa vuokra vuokranantajalle, kouluikäisellä on oppivelvollisuus jne.